Kuubassa oleskelu on hyvinvointiyhteiskunnan hemmottelemalle turistille kuin miinakentällä kävely. Epämiellyttäviä yllätyksiä riittää vaikka turisteille kaikesta on tehty helppoa jos on CUCseja. Voi vaan kuvitella miten hankalaa paikallisten arkielämä on. Bussilippua toiseen kaupunkiin joutuu jonottaman tunnin ja seuraavana päivänä uudelleen saadakseen paikan. Suihkusta tulee vain kylmää vettä ja koko kaupungista saattaa yhtäkkiä loppua vaihtorahat. Palvelu on verkkaista ja ajoittain välinpitämätöntä.
Eurooppalainen turisti yrittää sopeutua. Kuuba on sen verran eksoottinen meille, että on helppoa suhtautua positiivisesti ja jopa romantisoida ongelmia. Yhdysvaltalaiset turistit sen sijaan ovat armottomia. Tapaamani jenkit haukkuvat Kuubaa, sen systeemiä ja ongelmia kovaan ääneen ja röyhkeällä ylenkatseella. Voin kuvitella, että kuubalaiset eivät ole tästä kovin innoissaan, varsinkin ottaen huomioon historian tapahtumat.
Turistit ovat Kuuballe kuitenkin elintärkeitä ja kaikenlaiset vieraat toivotetaan tervetulleiksi. Myös tavalliset ihmiset hyötyvät tästä ja tavallaan matkustelu täällä on tietynlaista kehitysapua. Varsinkin jos yöpyy kotimajoituksessa casa particularesissa. Täällä ei ole kansainvälisiä ketjuja ja ylikansallisia tuotemerkkejä näkee vain harvoissa siihen tarkoitetuissa kaupoissa. Täällä ei ole macdonaldseja eikä starbuckseja. Useimpien palvelujen osalta turistin raha näyttää siirtyvän suoraan paikallisiin taskuihin. Toivottavasti olen oikeassa.
Kuubassa kaikki toimii (jos toimii) epäloogisesti. Ne, jotka muistavat Neuvostoliiton, tietävät mistä on kyse. Systeemin toimimattomuus saa ihmiset keksimään vaihtoehtoisia systeemejä selviytyäkseen. Kuubalaiset näyttävät selviytyvän hyvin, osittain varmaan käsittämättömän energiansa ja optimisminsa ansiosta. Jos surettaa, väännetään volyymit pohjaan, tanssitaan ja lauletaan. Täällä katumuusikotkin ovat suomalaisittain huipputasoa.
Luulen, että yksi syy täällä viihtymiseen on energia, joka tulee auringosta, lämmöstä, ihmisistä, musiikista ja tanssista. Nurinkurista on se, että meidän mielestämme ilmeisessä kurjuudessa elävät kuubalaiset kehottavat hyvinvoivia turisteja olemaan iloisia, tanssimaan, rentoutumaan ja nostamaan nenän maasta.
Turisti törmää harvoin kuubalaisen systeemin ehkäpä suurimpaan ongelmaan, vapauden puuttumisen. Paikallinen ei saisi puhua julkisella paikalla turistin kanssa eikä ulkomaalaisia saa majoittaa kotiinsa ilman viranomaisen myöntämää lupaa. Kuubalaisten henkilöpapereita tarkastetaan jatkuvasti kadulla eikä ulkomaille pääsy ole helppoa. Se mitä uutisissa puhutaan ei vastaa kaduilla näkyvissä olevaa todellisuutta. Vaikuttaa siltä, että kuubalaiset asuvat eräänlaisessa kommunismin museossa.
