Havanna pitää kokea sekä silmillä että korvilla. Musiikki soi lähes kaikkialla taukoamatta. Ravintoloissa ja baareissa soi useimmiten elävä musiikki. En usko, että on monta maata, joissa elävä musiikki soi myös hotellin aamiaisella. Klubeissa ja yökerhoissa musiikkityylit vaihtelevat rumbasta hitteihin. Ravintoloiden sisäänheittäjät väittävät, että jokaisessa baarissa soittaa Buena Vista Social Club tai ainakin joku heistä tai heidän jälkeläisistään.
Kuubalaiset itse eivät pysy paikoillaan kun musiikki soi eikä ole harvinaista, että joku kaappaa sut kesken katua opettelemaan salsa-askelia.
Ilmeisestä köyhyydestä huolimatta ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä. Havannaa ei voi sanoa massaturismikohteeksi. Jopa huippusesongin aikaan turisteille kunnostetun vanhan Havannan kaduilla on väljää. Kukaan ei tyrkytä mitään mutta kaikki turistin perustarpeet kuitenkin tyydytetään. On terasseja, matkamuistomyymälöitä ja museoita.
Kuubassa kenenkään ei tarvitse olla yksin. Kuubalaiset ovat seurallisia mutta kaikkien muidenkin tänne tulleiden asenne muuttuuu jotenkin avoimemmaksi, iloisemmaksi ja joustavammaksi. Siihen on tarvettakin. Jos tilaa kalaa, tulee lihaa ja jos tilaa lihaa, tulee kalaa. Paikat joiden pitäisi olla auki, ovat kiinni ja päin vastoin. Kaikki kestää ja turistikaan ei voi välttyä jonotukselta. Rommipullon saa joka nurkalta (3€) mutta vesipulloa (1,5€) ei. Tosin joillekin tämä voi olla plussaa. Ei auta kuin hymyillä. Kuten kuubalaiset.
