Wednesday, January 11, 2017

Paluu lähtöasemiin

Tämä on todennäköisesti viimeinen päivitykseni Kuubasta. Pääsin matkan loppuvaiheessa vihdoin siihen rantakohteeseen, johon olin alun perin tulossa. Tajusin, miten onnekas olin kun bussi ajoi jättimäisten hotellilinnoitusten ohi. Hotellit ovat paratiisimaisen hiekkarannan tuntumassa mutta käytännössä eristyksissä kaukana kaikesta muusta elämästä. Kaikissa on ainoastaan all inclusive palvelu ja tarvittavat viihdykkeet. Olisin tullut hulluksi sellaisessa paikassa.

Onneksi nämä turistien yleelliset säilytyslaitokset ohitettiin ja bussi toi Varaderon keskustaan. Se on pieni mutta pitkä kylä, joka toimii pitkälle turistien ehdolla. Täältä on kuitenkin mahdollista löytää paikallista elämää ja oikeata kuubalaismeininkiä, jota jäin Havannasta kaipaamaan. Kylästä löytyy pieniä paladeroja (yksityiset ravintolat), josta saa herkullisia jättikatkrapuja ja oluen viidellä eurolla. Yöelämä ei ole yhtä villiä kuin Havannassa mutta  siinä on riittävästi paikallisväriä. Terasseja riittää ja ruoka on hyvää. 




Periaatteessa sama kolmen tähden hotelli kuin Havannassa on täällä ihan eri tasoa. Lämmin vesi, siisteys, ilmastointi, parveke ja se ettei tarvitse jakaa huonetta yhdenkään satunnaisen cucarachan (torakka) kanssa saa tuntemaan olon hyvin etuaikeutetuksi. Kaikki on suhteellista. Se Havannan nuhjuinen hotelli oli paikallisten mielestä huipputasoa. Jos olisin tiennyt ja suunnitellut matkani paremmin, olisin majoittunut Havannassa casa particularesissa eli kotimajoituksessa, jonka taso on yleensä parempi kuin keskitason hotellissa ja hinta saattaa olla siitä murto-osa. 

Ilma ei rantaelämää suosi koska juuri nyt täällä on tuulista ja viileätä (+23). Aurinko kuitenkin tunkee väkisin esiin pilven takaa ja pohjoisen ihmiselle tämä lämpötila on varsin siedettävä. Varsinkin kun voi nauttia näkymästä palmujen kehystämälle kilometrien pituiselle hiekkarannalle. 

Olen kärsinyt viimeisen viikon ärsyttävästä flunssasta. En ole antanut sen häiritä ja käyttänyt lääkkeenä lähinnä rommia kohtuullisina annoksina. Aurinko, valo ja lämpö tarjoavat parasta hoivaa. Ei ihme, että paikalliset tuntuvat olevan aikamoisen tyytyväisiä. Olen jonkun verran keskustellut heidän kanssaan eikä kukaan ole pahemmin valittanut. Joko he eivät uskalla tai sitten he oikeasti ovat tyytyväisiä. Tosin monen unelma vaikuttaa olevan Yhdysvaltoihin pääsy. 

Nurinkurista mutta juuri ne kitkat ja hankaluudet, jotka liittyvät matkusteluun Kuubassa, tekevät tästä oikean seikkailun. Täällä on energiataso korkealla enkä ole kertaakaan tuntenut oloani uhatuksi. Kaksi kertaa olen meinannut jäädä ladan alle, mutta se oli ihan omaa syytäni. Plussaa on myös se, että netin käyttö ja krääsän ostaminen on tehty mahdollisimman hankalaksi. Tulisin takuulla tänne takaisin jos mahdollista. Jos ajattelee, että ensimmäisellä kerralla maksettiin oppirahat niin seuraavalla kerralla voi selvitä suhteessa aika edullisesti. Hyvällä suunnittelulla ja tuurilla Kuuban matkan voi toteuttaa Kanarian matkan hinnalla.


Saturday, January 07, 2017

Iloinen miinakenttä


Kuubassa oleskelu on hyvinvointiyhteiskunnan hemmottelemalle turistille kuin miinakentällä kävely. Epämiellyttäviä yllätyksiä riittää vaikka turisteille kaikesta on tehty helppoa jos on CUCseja. Voi vaan kuvitella miten hankalaa paikallisten arkielämä on. Bussilippua toiseen kaupunkiin joutuu jonottaman tunnin ja seuraavana päivänä uudelleen saadakseen paikan. Suihkusta tulee vain kylmää vettä ja koko kaupungista saattaa yhtäkkiä loppua vaihtorahat. Palvelu on verkkaista ja ajoittain välinpitämätöntä. 

Eurooppalainen turisti yrittää sopeutua. Kuuba on sen verran eksoottinen meille, että on helppoa suhtautua positiivisesti ja jopa romantisoida ongelmia. Yhdysvaltalaiset turistit sen sijaan ovat armottomia. Tapaamani jenkit haukkuvat Kuubaa, sen systeemiä ja ongelmia kovaan ääneen ja röyhkeällä ylenkatseella. Voin kuvitella, että kuubalaiset eivät ole tästä kovin innoissaan, varsinkin ottaen huomioon historian tapahtumat. 

Turistit ovat Kuuballe kuitenkin elintärkeitä ja kaikenlaiset vieraat toivotetaan tervetulleiksi. Myös tavalliset ihmiset hyötyvät tästä ja tavallaan matkustelu täällä on tietynlaista kehitysapua. Varsinkin jos yöpyy kotimajoituksessa casa particularesissa. Täällä ei ole kansainvälisiä ketjuja ja ylikansallisia tuotemerkkejä näkee vain harvoissa siihen tarkoitetuissa kaupoissa. Täällä ei ole macdonaldseja eikä starbuckseja. Useimpien palvelujen osalta turistin raha näyttää siirtyvän suoraan paikallisiin taskuihin. Toivottavasti olen oikeassa.

 

Kuubassa kaikki toimii (jos toimii) epäloogisesti. Ne, jotka muistavat Neuvostoliiton, tietävät mistä on kyse. Systeemin toimimattomuus saa ihmiset keksimään vaihtoehtoisia systeemejä selviytyäkseen. Kuubalaiset näyttävät selviytyvän hyvin, osittain varmaan käsittämättömän energiansa ja optimisminsa ansiosta. Jos surettaa, väännetään volyymit pohjaan, tanssitaan ja lauletaan. Täällä katumuusikotkin ovat suomalaisittain huipputasoa. 

Luulen, että yksi syy täällä viihtymiseen on energia, joka tulee auringosta, lämmöstä, ihmisistä, musiikista ja tanssista. Nurinkurista on se, että meidän mielestämme ilmeisessä kurjuudessa elävät kuubalaiset kehottavat hyvinvoivia turisteja olemaan iloisia, tanssimaan, rentoutumaan ja nostamaan nenän maasta. 

Turisti törmää harvoin kuubalaisen systeemin ehkäpä suurimpaan ongelmaan, vapauden puuttumisen. Paikallinen ei saisi puhua julkisella paikalla turistin kanssa eikä ulkomaalaisia saa majoittaa kotiinsa ilman viranomaisen myöntämää lupaa. Kuubalaisten henkilöpapereita tarkastetaan jatkuvasti kadulla eikä ulkomaille pääsy ole helppoa. Se mitä uutisissa puhutaan ei vastaa kaduilla näkyvissä olevaa todellisuutta. Vaikuttaa siltä, että kuubalaiset asuvat eräänlaisessa kommunismin museossa. 

Wednesday, January 04, 2017

Buena Vista Social Club


Havanna pitää kokea sekä silmillä että korvilla. Musiikki soi lähes kaikkialla taukoamatta. Ravintoloissa ja baareissa soi useimmiten elävä musiikki. En usko, että on monta maata, joissa elävä musiikki soi myös hotellin aamiaisella. Klubeissa ja yökerhoissa musiikkityylit vaihtelevat rumbasta hitteihin. Ravintoloiden sisäänheittäjät väittävät, että jokaisessa baarissa soittaa Buena Vista Social Club tai ainakin joku heistä tai heidän jälkeläisistään. 



Kuubalaiset itse eivät pysy paikoillaan kun musiikki soi eikä ole harvinaista, että joku kaappaa sut kesken katua opettelemaan salsa-askelia.



Yökerhoissa paikalliset haluavat näyttää taitojaan ja naiset pitävät velvollisuutenaan opettaa naispuoliselle turistille miten lanteita pyöritetään kuubalaisittain. Miespuolinen turisti saa ihan erilaista opastusta. Kuumin biisi Havannassa on tällä hetkellä Hasta Que Se Seque el Malecón 

Ilmeisestä köyhyydestä huolimatta ihmiset ovat iloisia ja ystävällisiä. Havannaa ei voi sanoa massaturismikohteeksi. Jopa huippusesongin aikaan turisteille kunnostetun vanhan Havannan kaduilla on väljää. Kukaan ei tyrkytä mitään mutta kaikki turistin perustarpeet kuitenkin tyydytetään. On terasseja, matkamuistomyymälöitä ja museoita.

Kuubassa kenenkään ei tarvitse olla yksin. Kuubalaiset ovat seurallisia mutta kaikkien muidenkin tänne tulleiden asenne muuttuuu jotenkin avoimemmaksi, iloisemmaksi ja joustavammaksi. Siihen on tarvettakin. Jos tilaa kalaa, tulee lihaa ja jos tilaa lihaa, tulee kalaa. Paikat joiden pitäisi olla auki, ovat kiinni ja päin vastoin. Kaikki kestää ja turistikaan ei voi välttyä jonotukselta. Rommipullon saa joka nurkalta (3€) mutta vesipulloa (1,5€) ei. Tosin joillekin tämä voi olla plussaa. Ei auta kuin hymyillä. Kuten kuubalaiset.





Tuesday, January 03, 2017

Tähdet ja sikarit


Ensinnäkin pitää oikaista joitain iltahavaintoja. Terasseja on mutta ne ovat entisöidyssä vanhassakaupungissa La Habana Vieja ja täynnä turisteja. Mun havainnot kaupungista ovat sikäli nurinkurisia, että tutustuin ensin ns. aitoon ympäristöön ja vasta sen jälkeen päädyin turistialueelle. 

Vanhan kaupungin entisöidyt talot korostavat muiden alueiden ränsistyneisyyttä. Silti sanoisin, että odotin paljon pahempaa niiden kuvausten perusteella mitä olin aikaisemmin kuullut. Todennäköisesti väreillä aikaan saatu kuorrutus peittää alleen pahimman rappion mutta silti Havanna on mielestäni esteettinen elämys. Rumuus ja kauneus käyvät täällä käsi kädessä eikä se koske ainoastaan rakennuksia.


Vuodenvaihde oli poikkeuksellinen monella tavalla. Ilotulitusta ei järjestetty Fidel Castron äskettäisen kuoleman vuoksi ja skumppaa täältä ei löydy. Täällä juodaan rommia, olutta, paikallista limsaa, vettä ja mehua. Niinpä vuodenvaihteessakin skoolattiin cuba librellä. Rantakatu Malecón oli täynnä väkeä ja kaikki onnittelivat kaikkia. Tunnelmaa ei haitannut, että odotetun valoshown sijasta läheinen kortteli ja koko katu pimenivät todennäköisesti sähkökatkoksen vuoksi. Ilotulituksen korvasivat tähdet ja sikarit, joita poltettiin sinä hetkenä erityisen ahkerasti.

Toinen asia, mikä meni mun havainnoissa pieleen, oli se että free wifiä ei täällä ole olemassa. Aina pitää ostaa paikallisen operaattorin koodikortti, jolla pääsee nettiin wifialueilla. Alueet näköjään vaihtelevat koska enää en pääse nettiin hotellin aulasta vaan joudun kävelemään kulman taakse kadulle. 



Vaikka paikallisille kortti on monta kertaa halvempaa kuin turistille, se on monille liikaa. Aikaisemmin turisti ei saanut omistaa paikallisia pesoja. Nyt se ei ole enää kiellettyä mutta niitä on hankalaa saada. Paikallisilla pesoilla voi matkustaa esim. taksilla 10 kertaa halvemmalla ja saada pizzan alle eurolla. Turistien käyttämässä valuutassa (CUC) hinnat ovat lähes Suomen tasoa. Säästöä syntyy ostoksista. Ei vaan ole mitä ostaa. 

Niin ja tänään oli vallankumouksen vuosipäivä ja iso paraati vallankumousaukiolla. Elävä muistutus siitä, että Kuuba on edelleen kommunistinen maa.