Saturday, December 31, 2016

Karamellimaa


Polkupyrää en ole vuokrannut, koska Havannassa pyörän vuokraaminen on hyvin hankalaa ja kallista. Sitä paitsi en ole nähnyt täällä yhtään pyöräilijää tähän mennessä. Ainoat pyöräilijät ovat pyörätaksien kuskit. Siihen on varmaan syynsä. Turisteja näin pyöräilemässä maaseudulla. Arvaanpa, että nekin oli lyhyitä ohjattuja retkiä. Turistien viihtymiseen on panostettu monella tavalla, vaikka joskus tuntuu että palvelukulttuuri ei ole yksi niistä.

Eilen olin turisteille järjestetyllä maaseuturetkellä. Ajattelin, että se olisi kätevin tapa nähdä luontoa. Retkestä tuli odotettua huomattavasti pidempi, mikä täällä ei ole yllätys. Jos johonkin lähtee, täytyy varata ainakin kaksi tuntia ylimääräistä aikaa. Retken kohokohta oli ns. intiaanikylä ja intiaaniluolat. Turisteja viihdyttivät kaksi intiaaneiksi naamoitunutta miestä, opossumi ja papukaija, joiden kanssa sai ottaa kuvan  ja lisäksi tarjottiin (potenssia nostavaa) kiskurihintaista sokeriruokojuomaa, johon sai halutessaan rommia. Surkuhupaisan ohjelman päihitti Kuuban upea, värikäs, runsas luonto.

 


Eniten tähän mennessä olen nauttinut valoista ja väreistä. Kutsun itse tätä karamellimaaksi. Rähjäisyyden ja surkeuden peittää väriloisto, joka saa unohtamaan kaiken muun. Todennäköisesti tämä ei koske koko Kuubaa mutta sillä matkalla jossa olin, jokainen talo loisti eri väreissä. Värit ovat puhtaita ja kirkkaita ja vehreys niiden ympärillä vaan korostaa sitä. Samat puhtaat perusvärit toistuvat Havannan autokannassa. Katukuva olisi niin paljon tylsempi, jos ei olisi Kuuba-kuvista tuttuja amerikanrautoja. Ja niitä on paljon. Sellaisen kyydissä olo on omanlaisensa kokemus. Oikeastaan myös ihmiset näyttävät karamelleilta täällä. Ulkonäköön panostetaan vaikka ei kakki muu olisi rempallaan.






Turisteja tosiaan yritetään viihdyttää. Kaupunginosa, jossa asun, on monenlaisen viihteen keskus. Etelänmaissa tyypillistä ruokailuun keskittyvää illanviettoa ei täällä näy. Ruoka ei muutenkaan ole Kuuban vahvin valtti. Sen sijaan yöklubeja on jos jonkinmoisia. Jopa vaatimattoman hotellini kattoterassilla on öisin salsaparty. Se ei tosin ole ehkä ihan sitä, mitä ensikuulemalta voisi kuvitella. Pahaa aavistamaton turisti kohtaa siellä joitain muita turisteja ja joukon hyvin näyttävästi pukeutuneita, korkeilla koroillaan keikkuvia kuubalaisia kaunottaria sekä niiden potentiaalisia asiakkaita.

On täällä muitakin tanssipaikkoja ja jatkot on yleensä rantabulevardilla. Kilometrien pituinen Malecón on aamuyöllä reunustettu porukoilla, jotka laulaa, tanssii tai hengailee muuten vaan. Muuten bulevardi olisi aika ankea. Odotusten vastaisesti siellä ei ole katubaareja, kahviloita ym. Ei pahemmin edes valaistusta. Silti siinä on oma tunnelmansa. Kuubalaiset osaavat rentoutua ja he toivovat sitä ihan aidosti vierailtakin.


Tänään on vuoden viimeinen päivä. Ihanaa viettää se näiden iloisten ihmisten joukossa.


Thursday, December 29, 2016

Iltahavaintoja


Eilisen 10 km iltakävelyn aikana tein seuraavia havaintoja:
- Havannan keskusta-alueella voi tuntea olonsa turvalliseksi
- kerjäläisiä ei ole mutta prostituution olemassaolo on ilmeistä
- sähköä säästetään - kadut hämäriä ja suurin osa ikkunoista pimeinä
- salsamusiikkia ei kuulu ihan koko ajan
- ihmiset eivät istu terasseilla vaikka on lämmintä (niitä ei ole)
- nuoret kokoontuvat hämärissä puistoissa joukoittain tuijottamaan kännykkää kuin kiiltomadot (epäilen, että syynä on free wifi esiintymät)
- porukka viihtyy enemmän talojen edessä kuin sisällä

Wednesday, December 28, 2016

Yllätyksiä


Ensimmäiset terveiset Kuubasta lähetän Havannan Vedadon kaupunginosasta vaatimattomasta hotellista. Päädyin tähän varmaan sen vuoksi, että lähdin hakemaan seikkailua. Matkatoimisto oli päättänyt majoittaa minut Varaderon rantahotellin sijasta Havannaan ja niinpä matkani alkoi parin tunnin yöajelulla pimeillä Kuuban teillä.  

Täytyy olla tarkkana mitä toivoo. Kun selvisi, että Varadero on todellakin pelkkä turistien kansoittama hotellikylä, toivoin että olisin päässyt tutustumaan aitoon kuubalaiseen elämänmenoon. Nyt sitten pääsen. Adios 20 km valkoinen ranta! Adios rantaturistin helppo ja huoleton elämä! Havannan suosiota Varaderoon nähden havainnoi se, että kun lentokentällä kymmenet isot bussit täyttyivät Varaderoon lähtijöistä, Havannaan lähti vain minibussi, jossa oli lisäkseni kaksi hotellivierasta ja kaksi omatoimimatkailijaa.

Ei Havannassakaan tarvitse kokonaan ilman rantaelämää olla. Lähellä on Miramaren hienostoalue ja pitkä ranta sen edessä. Vaikka omassa vaatimattomasti ilmaistuna vaatimattomassa hotellissani ei esitteen hehkuttama kattouima-allas toimi niin lähellä on loistohotelleja, joiden altaita voi käyttää kohtuuhinnalla. Vieressä on mm. kuuluisa Nacional hotelli, jota 50-luvulla gangsterit pyörittivät, Sinatra ja Ginger Rogers esiintyivät ja joka oli Graham Greenin Miehemme Havannasta kirjan näyttämönä.



Täällä lomailu vaatii aktiivisuutta joten ei voi muuta kuin asennoitua uudelleen. Havannassa on kaiketi ihan eri meno, ainakin enemmän salsaa ja vähemmän pyöräilyä luulisin. Täytyy varmaan olla tarkkana omaisuudestaan  kävellä ihan hirveästi. Kerron myöhemmin sitten kun tiedän. Ainakin blogista tulee varmaan kiinnostavampi.


Monday, December 26, 2016

Kuubaan naurun perään


Matkablogissani on ollut pitkä tauko. Se ei tarkoita sitä ettei seikkailuja olisi tässäkin välissä ollut. Viime kevään Balkanin pyörämatka olisi sopinut hyvin tähän jatkoksi mutta en polkemiselta ehtinyt. Viikossa Albaniasta Kroatiaan vuoristomaisemissa vei kaikki voimat.

Nyt alkavasta matkastani Kuubaan haluan kertoa, koska siinä on selkeästi seikkailun aineksia. Toistaiseksi en tiedä muuta kuin että lennän Varaderoon, Kuuban turistikeskittymään Meksikonlahden rannalle, 140 km Havannasta. Odotusarvona on, että siellä on aurinkoa, merta ja iloisia ihmisiä. Muutaman päivän majoitus Havannassa ensi viikolla on myös tiedossa. Yritän päivittää blogiani säännöllisesti vaikkei nettiyhteydet ovat heikkoja. Laitan ainakin kuvia Instagramiin #ilmikuubassa

Tunnen aina jonkinmoista syyllisyyttä, kun lennän oman huvin vuoksi kauas ja kasvatan siten rajusti hiilijalanjälkeäni. Äsken luin Juha Hurmeen joulumietteitä ja yritin keksiä hyviä oikeutuksia toiminnalleni. Juha Hurme puhuu painavia sanoa ihmisen vastuusta luonnon edessä. Hän sanoi kuitenkin myös, että nauru on yhteisymmärrystä, rauhantyötä. Yhtä lailla kuin valoa ja lämpöä, lähden Kuubasta hakemaan naurua. Haluan myös oppia ja kokea, avartaa maailmankuvaani ja ammentaa auringosta, ilosta ja huolettomuudesta. Ympäristön kannalta on varmasti positiivista, että säästän matkaan käyttämäni rahan muulta kulutukselta. Hienoisena kompensaationa olkoon myös se, että säästin ympäristöä kulkemalla Balkanin poikki pyörällä.

Valitsin Kuuban auringon, musiikin ja kielen lisäksi sen vuoksi, että koko maanosa kiinnostaa minua. Siinä on jotain tuttua mutta paljon ihmeellistä. Kuuba on aika ristiriitainen maa. Sen imago ja todellisuus näyttäisi poikkeavan toisistaan. Kuuba tuo monille ensin mieleen auringon, tanssin ja iloiset ihmiset ja vasta sen jälkeen kommunismin surkeat seuraukset, köyhyyden, rähjäisyyden, rajoitukset ym. Kuuban ei tarvitse tehdä paljon houkutellakseen turisteja. Youtube on täynnä hilpeitä videoita, jossa kauniit ihmiset tanssivat intohimoisesti värikkäissä puitteissa. Tuskin videoiden välittämä todellisuus on väärä. Se ei vaan ole ainoa.

 Fidel Castro kuoli kuukausi sitten ja Kuubaan julistettiin 10 päivän suruaika jolloin alkoholi, tanssi ja muut huvitukset olivat kiellettyä. Monet paikalliset surivat aidosti Castron kuolemaa. Vaikka Kuuba luokitellaan kehitysmaaksi, siellä näyttäisi jotkut asiat olevan paremmin kuin muissa saman elintason maissa. Erään lähteen mukaan siellä on kaksi kertaa enemmän lääkäreitä asukasta kohti kuin Suomessa ja lähes absoluuttinen lukutaito. Tosin lääkärin kuukausipalkka on n 50 euroa ja koulukirjojen sisältö on todennäköisesti tarkkaan sensuroitu. Kuuban sananvapaus on Kiinan luokkaa ja tiedonsaanti, mm. internetin käyttö on rajoitettu. 

Matkaoppaissa sanotaan, että Kuubassa kannattaa käydä nyt kun asiat eivät ole vielä muuttuneet. Muutos on kai väistämätöntä vaikka monet näyttävät rakastavan jonkinmoista raunioiden romantiikkaa, jota Kuubasta löytyy. Itse en välitä sattuneista syistä erityisemmin sosialismin estetiikasta, jolta Kuubassa ei voi käsittääkseni välttyä. Haluan kuitenkin kohdata senkin avoimin mielin. 

Kaikki mitä nyt Kuubasta tiedän, perustuu mediaan, nettiin ja kuulopuheisiin. Ymmärrän myös sen, että turistikohde johon olen menossa, ei ole välttämättä paras paikka tutustua aitoon kuubalaiseen elämänmenoon. Vähimmäistavoitteeni ainakin aluksi on vuokrata polkupyörä, käydä salsatunneilla, nauttia auringosta ja merestä sekä tutustua ihmisiin ja elämänmenoon.

Näissä tunnelmissa