Saturday, December 31, 2016

Karamellimaa


Polkupyrää en ole vuokrannut, koska Havannassa pyörän vuokraaminen on hyvin hankalaa ja kallista. Sitä paitsi en ole nähnyt täällä yhtään pyöräilijää tähän mennessä. Ainoat pyöräilijät ovat pyörätaksien kuskit. Siihen on varmaan syynsä. Turisteja näin pyöräilemässä maaseudulla. Arvaanpa, että nekin oli lyhyitä ohjattuja retkiä. Turistien viihtymiseen on panostettu monella tavalla, vaikka joskus tuntuu että palvelukulttuuri ei ole yksi niistä.

Eilen olin turisteille järjestetyllä maaseuturetkellä. Ajattelin, että se olisi kätevin tapa nähdä luontoa. Retkestä tuli odotettua huomattavasti pidempi, mikä täällä ei ole yllätys. Jos johonkin lähtee, täytyy varata ainakin kaksi tuntia ylimääräistä aikaa. Retken kohokohta oli ns. intiaanikylä ja intiaaniluolat. Turisteja viihdyttivät kaksi intiaaneiksi naamoitunutta miestä, opossumi ja papukaija, joiden kanssa sai ottaa kuvan  ja lisäksi tarjottiin (potenssia nostavaa) kiskurihintaista sokeriruokojuomaa, johon sai halutessaan rommia. Surkuhupaisan ohjelman päihitti Kuuban upea, värikäs, runsas luonto.

 


Eniten tähän mennessä olen nauttinut valoista ja väreistä. Kutsun itse tätä karamellimaaksi. Rähjäisyyden ja surkeuden peittää väriloisto, joka saa unohtamaan kaiken muun. Todennäköisesti tämä ei koske koko Kuubaa mutta sillä matkalla jossa olin, jokainen talo loisti eri väreissä. Värit ovat puhtaita ja kirkkaita ja vehreys niiden ympärillä vaan korostaa sitä. Samat puhtaat perusvärit toistuvat Havannan autokannassa. Katukuva olisi niin paljon tylsempi, jos ei olisi Kuuba-kuvista tuttuja amerikanrautoja. Ja niitä on paljon. Sellaisen kyydissä olo on omanlaisensa kokemus. Oikeastaan myös ihmiset näyttävät karamelleilta täällä. Ulkonäköön panostetaan vaikka ei kakki muu olisi rempallaan.






Turisteja tosiaan yritetään viihdyttää. Kaupunginosa, jossa asun, on monenlaisen viihteen keskus. Etelänmaissa tyypillistä ruokailuun keskittyvää illanviettoa ei täällä näy. Ruoka ei muutenkaan ole Kuuban vahvin valtti. Sen sijaan yöklubeja on jos jonkinmoisia. Jopa vaatimattoman hotellini kattoterassilla on öisin salsaparty. Se ei tosin ole ehkä ihan sitä, mitä ensikuulemalta voisi kuvitella. Pahaa aavistamaton turisti kohtaa siellä joitain muita turisteja ja joukon hyvin näyttävästi pukeutuneita, korkeilla koroillaan keikkuvia kuubalaisia kaunottaria sekä niiden potentiaalisia asiakkaita.

On täällä muitakin tanssipaikkoja ja jatkot on yleensä rantabulevardilla. Kilometrien pituinen Malecón on aamuyöllä reunustettu porukoilla, jotka laulaa, tanssi tai hengailee muuten vaan. Muuten bulevardi olisi aika ankea. Odotusten vastaisesti siellä ei ole katubaareja, kahviloita ym. Ei pahemmin edes valaistusta. Silti siinä on oma tunnelmansa. Kuubalaiset osaavat rentoutua ja he toivovat sitä ihan aidosti vierailtakin.


Tänään on vuoden viimeinen päivä. Ihanaa viettää se näiden iloisten ihmisten joukossa.