Jää nähtäväksi, miten tämä matka muutti elämäni. Ainakin opin paljon sekä elämästä, maailman menosta että itsestäni. Tuli taas todistettua, että polun päättyminen ei tarkoita matkan loppumista. Siitä se seikkailu vasta alkaa.
Sinä hetkenä kun vaihdoimme hevoskaravaanin taas autoon, eteemme ilmestyi valtava sateenkaari. Silloin minusta tuntui varsin mahdolliselta, että lukuisat maljamme suojelusenkelin kunniaksi olivat tuottaneet tulosta ja matkantekoamme oli koko sen ajan saattanut jonkun suojeleva käsi. Niin täydellistä se oli.
Pöydän antimista täytyy mainita hinkali, taikinanyytti jossa on lihaa sisällä.Erikoisen siitä tekee se, että lihan lisäksi siinä on myös lientä ja se syödään ottamalla kiinni nyytin ns. hännästä kuin sienen varresta. Georgialaiset jakautuvat kuulemma hinkali ja shaslikkipuolueisiin. Ei sen enempää politiikasta.
Seuraavana aamuna heräsin aikaisin ja ajattelin kirjoittaa kokemukseni blogiin jotta muistot välittyisivät elävänä. En pystynyt, päätin kirjoittaa matkan jälkeen.
